Toimittaja Matti Hannuksen arvio seuran tuoreesta 65-vuotis kirjasta

Teksti: Matti Hannus

Kenttäurheilijat-58 kaikkea muuta kuin eläkeläinen.

Vantaalaisseura Suomen yleisurheilun merkittävä vaikuttaja ennen ja nyt

Työelämässä 65 vuoden ikä merkitsee useimmiten otteen heltiämistä, lepotilaan siirtymistä. Urheilussa tilanne voi olla aivan toinen. Seppo Martiskaisen kokoama ansiokas historiateos valottaa vuonna 1958 perustetun Kenttäurheilijat-seuran vaiheita, mutta myös nykytilaa ja tulevaisuutta maailman muuttuvien haasteiden keskellä.

Suuri osa Suomen urheiluseuroista perustettiin viime vuosisadan alun kiihkeissä tunnelmissa, ja niinpä ne ovatkin jo ehtineet juhlia 100-vuotista taivaltaan. Poikkeukset vahvistavat säännön. Myöhemmin syntyneillä seuroilla on omat tarinansa, alkuvaiheessa joskus hyvin erikoiset, kuten tässäkin tapauksessa.

Tosiasia on, että Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (SVUL) uuden seuran perustivat politikointiin kyllästyneet Työväen Urheiluliiton (TUL) jäsenet. Tikkurilan Kajastuksen raunioille syntynyt Kenttäurheilijat-58 täytti Helsingin maalaiskunnan tuolloisen puutostilan vahvojen yleisurheiluseurojen kentässä.

Martiskainen avaa uuden seuran taustaa ja syntyhistoriaa laajasti, yksityiskohtaisesti, kiinnostavasti. Perustavassa kokouksessa 16.3.1958 paikalla olleista henkilöistä ovat yhä joukossamme ja kirjaan haastateltuina 93-vuotias Unto Mattsson ja sittemmin hiihtovalmentajana maineeseen nousut 92-vuotias Sulo Repo, joka saa kirjassa kunnian seuran nimen keksimisestä.

Unto Mattsson alitti 3000 metrin estejuoksussa vuonna 1960 yhdeksän minuutin rajan viidentenä suomalaisena (8.53,8). Hän palasi 17 vuoden tauon jälkeen radoille keräämään veteraanien MM-mitaleita parhaana saavutuksenaan M55-sarjan 800 metrin ME-aika 2.06,6.

Yksi kirjan kuva-aarteista näyttää Mattssonin katkaisemassa maalinauhaa Tukholman perinteikkäässä katuviestissä KU-58:n voittoisana ankkurina toukokuussa 1960. Kestävyysjuoksu – kärkiniminään muiden muassa Jouko Kuha, Erkki Sairanen, Matti Salonen, Pekka Salomaa, Asko Uusimäki ja Laura Manninen - oli alkujaan ja paljon myöhemminkin seuran ykkösvaltti. Myös kenttälajien menestyjiä oli tulossa, heidän joukossaan kiekonheittäjä Sinikka Salminen (o.s. Riihelä), pituushypyn EM-kuutonen Reijo Toivonen ja kolmiloikan kolminkertainen Suomen mestari, 11-kertainen mitalisti Markku Rokala.

Kilpailujärjestäjänä Kenttäurheilijat-58 pääsi näyttämään kykynsä SM-maastoissa Tikkurilassa kestävyysjuoksun valtaisan nousun syntyvaiheessa keväällä 1966. Sarja on jatkunut monien nuorten SM-kisojen järjestelyissä Hiekkaharjun ja Myyrmäen kentillä vuosikymmenten ajan. Seuran juoksutapahtumat Vantaan maraton, kuukausittainen maantiecup ja Hakunilan uudenvuodenjuoksu ovat maankuuluja.

Kirjan nimessä esiintyvät Silkin kerho ja Allun mökki lienevät seuran jäsenille yhtä tutut kuin ulkopuolisille oudot. Molemmat tunteikkaat majapaikat ovat osaltaan luoneet seurahenkeä. Mikään seura ei toimi ilman valmennus- ja muun taustajoukon puurtajia, jotka saavat mainintansa – Vilho Nyberg, Hannu Nurmi, Eero Hosio, Kari Aro, Pekka Kelonurmi, Harri Mannermaa, vuonna 2022 edesmennyt Kauko Rokala ja monet muut, osa heistä Juha Kylänpään lämminhenkisissä henkilökuvauksissa.

Rahoitusalalla työuransa tehnyt Martiskainen valottaa kirjassa asiantuntevasti seuran taloutta kuten myös tärkeitä yhteyksiä Vantaan kaupunkiin ja eri urheilujärjestöihin. ”Milleniumista korona-aikaan” on vuosikymmenittäin etenevän kerronnan 2000-luvun osuva otsikko. Seuroissa urheilijoita tulee ja menee, niin myös KU-58:ssa. Seurasiirtoja ajoittaisine riitoineen ja kuuminekin tunteineen kirjassa ei säästellä, mutta niillä ei myöskään mässäillä. Jo perustamisvuonna 1958 seuran välit Helsingin maalaiskunnan urheilulautakunnan kanssa katkesivat joksikin aikaa, ”koska lautakunnan enemmistö on KU-58:n toimintaa vastaan”, kirja kertoo. Seuran historian ehkä vaikein hetki, kuulantyöntäjä Ville Tiisanojan dopingkäry seuraamuksineen vuonna 2006, käsitellään kiihkottomasti, asiallisesti.

Tiisanojan ohella seuran ainoat muut olympiakävijät ovat seitsenottelija Helle Aro ja kilpakävelijä Antero Lindman. Tason ja laajan harrastuksen leveydestä kertovat seuran kärkipään sijoitukset luokittelussa ja Kalevan Maljan pisteissä jo sukupolvien ajan. Laajassa 70-sivuisessa tilasto-osassa niin nuoriso- kuin veteraani/aikuisurheilukin saavat oman tilansa rinta rinnan.

Seppo Martiskaisen kokemus yleisurheilun seura- ja liittohistorioiden parissa on tässä maassa ylitse muiden. ”Edessä epävarma tulevaisuus”, hän luonnehtii päätösluvussa urheiluelämän ja seuratoiminnan yleisiä trendejä. Viime kaudella – ykkösnimenään 800 metrin ikiliikkuja Ville Lampinen – seura oli eri mittapuilla jälleen kerran maan 15 parhaan joukossa.

Miksi tämä historiateos tehtiin juuri nyt, seuran täyttäessä 65 vuotta? Tekijä kertoo erääksi syyksi taloudellisen mahdollisuuden avautumisen, josta kiitokset Allan Seppälän säätiön tuelle. Jämäkkä kovakantinen teos täyttää lähdeviitteineen myös tieteelliset vaatimukset.

Seppo Martiskainen: Silkin kerholta Allun mökille. Kenttäurheilijat-58 vuosina 1958-2022. Kustantaja: Allan Seppälän Säätiö ja Kenttäurheilijat-58. 368 sivua. Lahti 2023.

Kirjaa on vielä saatavilla, voit tilata tästä linkistä