Valmentajaesittely – Rene Knape

2.2.2021

Rene Knape vetää nuorten pikajuoksu- ja hyppyryhmää. Hänen ryhmästään lähes jokainen on saavuttanut YAG- tai TJIG- palkinnon. Hänen seitsemästä valmennettavastaan viisi on voittanut SM-mitalin 14-tai 15-vuotiaissa.

Omassa nuoruudessaan Knape kilpaili monen lajin Helsingin IFK:ssa. HIFK:n punaisessa paidassa valkoinen tähti rinnassa Knape oli pikajuoksija, joka hyppäsi myös pituutta ja korkeutta. Joukkuelajeista myös käsipallo kuului lajivalokoimaan. Parhaana saavutuksenaan Knape pitää pituushypyn piirinmestaruutta.

Urheilu-uran jälkeen Knape aloitti valmentamisen omien lastensa urheillessa. HIFK:n ryhmissä hänellä oli kuudesta kahdeksaan urheilijaan kerralla. Lajeina olivat pika- ja aitajuoksu sekä hyppylajit. Valmennuskoulutuksessa hän kävi toiseksi korkeimman tutkinnon SFI:n koulutusjärjestelmässä.

- Korkein valmentajatutkinto olisi silloin vaatinut puoliammattilaisuutta, mutta työelämässäkin oli tavoitteita. Knape muistelee.

Seuransa organisaatiossa hän eteni HIFK:n valmennuspäälliköksi 1986, jossa hän toimi vuoteen 1991. 1994 hänet nimitettiin yleisurheilujaoston puheenjohtajaksi. Knape jatkoi koko ajan valmentamista, vaikka tehtävät seurassa lisääntyivätkin.

Työelämässä Knape oli mm. Carrierin toimitusjohtaja. Jossain vaiheessa hänen asemapaikakseen tuli Göteborg, jolloin vastuulla oli Pohjoismaat ja Baltia. Viikot vieraassa maassa vaikeuttivat urheilu- ja valmentamisharrastusta.

- Minulla oli muutama hyvä 400 metrin juoksija valmennuksessa, mutta etävalmennus ei oikein toiminut. Niinpä lopetin valmentamisen ja jäin myös seuratoiminnasta pois, Knape kertoo.

Taukoa valmennuksesta tuli reilu kymmenen vuotta. Vuonna 2012 kipinä valmennukseen syttyi uudestaan.

- Näin kahdeksanvuotiaassa lapsenlapsessani potentiaalista lahjakkuutta. Ei ollut vaikeaa syttyä uudelleen, Knape muistelee.

Tyttären poika Samuel Shams aloitti urheilemisensa Vantaan Hiihtoseurassa, mutta aika pian yleisurheilu vei voiton talvisesta lajista. Shams asuu Itä-Hakkilassa ja Knape kilometrin päässä Hakunilan kalliosuojasta, joka on Hakunilan ja Hiekkaharjun urheilukentän lisäksi ryhmän tärkeimpiä harjoituspaikkoja. Shams käy Sotungin lukion urheilulinjaa, joten tärkeimmät harjoituspaikat ovat molemmilla varsin lähellä. Harjoituksissa käydään myös Liikuntamyllyssä Helsingin puolella.

- Parasta on olla ja toimia oman seudun seurassa, Hakunilassa asuva Knape toteaa.

Knapella on pitkä kokemus valmentamisesta ja yleisurheilusta. Hän on havainnut luonnollisen liikkumisen vähenemisen vuosien saatossa. Liikunta on vähentynyt kaikilla elektronisten laitteiden lisääntyessä. 1950-luvulla ei televisioitakaan juuri ollut, illat vietettiin liikkuen ja urheillen jopa itse tehdyillä suorituspaikoilla.

- 80-luvulla liikunnallinen valmius oli parempi. Nykyurheilijoilla vammaherkkyys on kasvanut huomattavasti. Erityisesti rasitusmurtumat ovat lisääntyneet sitten ensimmäisen valmennusaaltoni, Knape vertailee.

Tämä on johtanut siihen, että harjoitusryhmässä tulee seurata kunkin urheilijan rasitusta tarkoin. Knapen mukaan hyvä ryhmäkoko on tällä erää maksimissaan neljä nuorta urheilijaa.

- Valmentajan läsnäolo on tärkeää harjoituksissa, jotta voidaan säätää kokonaisrasitusta tarvittaessa. Tämä on tärkeää rasitusvammojen hallinnassa.

- Suurin puute koronasulkujen aikana on ollut punttiharjoitusten puute, kun saleihin ei ole päässyt, Knape kertoo.