Valmentajaesittely – Timo Joronen

Timo Joronen aloitti kaksi vuotta sitten valmentajana seurassa vetäen hyppyharjoituksia pääasiassa alle 15-vuotiaille. Jorosen lajeja ovat hiekkalaatikkolajit ja korkeushyppy, jossa oma ennätys on 195. Joronen vetää myös Espoon Tapioissa neljä kertaa viikossa 2006-syntyneiden ryhmää yhdessä Kirsti Sysikasken kanssa. Joronen valmentaa myös joukkuevoimistelua, jossa vetää juoksutekniikkaharjoituksia. Jorosella on yleisurheilussa neljä henkilökohtaista valmennettavaa, joista Kenttäurheilijat-58:ssa urheilevat Hilda ja Iina-Kaisa Mäkelä.

Joronen muutti pääkaupunkiseudulle pari vuotta sitten ja huomasi, että kysyntää kokeneelle valmentajalle oli heti muuton jälkeen. Joronen on valmentanut kasvattajaseurassaan Simpeleen Urheilijoissa 25 vuotta lähes kaikkia yleisurheilun lajeja. Itä-Suomessa vaikuttaessaan Joronen toimi myös korkeuden aluevalmentajana. 

Joronen on käynyt SUL:n valmentajakoulutuksesta kaikki tasot. Hän on myös suorittanut valmentajan erikoisammattitutkinnon (VEAT) vuonna 2008.

-        Eemeli Kaartinen otti yhteyttä ja aloitinkin harjoitukset melkein heti kalliosuojassa, kertoo Helsingin Kalliossa asuva Joronen.

-        Täällä ryhmissä on vain motivoituneita kehittyviä nuoria. Nuoret tekevät myös harjoitteet tinkimättömästi. Se palkitsee aina valmentajaakin, kun kehitystä tulee ja taidot kehittyvät, Joronen iloitsee.

Pitkän uransa aikana Joronen on tehnyt havaintoja lasten liikkuvuudesta ja liikunnasta. Valmentajalla on luonnollisesti myös ratkaisuja ongelmiin.

-        Lasten luontainen liikkuminen on vähentynyt, ja se lisää ohjattavien harjoitteiden määrää. Ennen vanhaan esimerkiksi tytöt hyppäsivät narua välitunnilla, nykyisin ei juuri lainkaan. Nyt naruhypyt täytyy sitten tehdä ohjatusti harjoituksissa, Joronen avaa esimerkillä.

Usein puhutaan missä iässä harjoittelu kannattaa aloittaa. Tämä asia ei luonnollisesti ole mustavalkoinen, vaan yksilölliset erot ohjaavat. Lapsethan kehittyvät eri aikaan.

-        Mielestäni alle 6-vuotiaille ei pitäisi olla ollenkaan ohjattua liikuntaa, vaan heidän tulisi luonnollisesti liikkua leikkien enemmän kuin nyt. Se parantaisi motoriikkaa automaattisesti, Joronen analysoi.

Jorosella on kokemusta myös hevosten valmennuksesta, jota hän harrasti kotitilallaan Simpeleellä.

Käytyäni kaksi kertaa kalliosuojassa Jorosen harjoituksissa, näin innostuneen valmentajan. Heti havaittuaan jonkun virheen harjoituksissa, palaute tuli positiivissävytteisesti valmennettaville. Palaute meni heti perille. Valmentajakin sai siinä palkkansa.

Teksti: Juha Kylänpää